1. helmikuuta 2012

miss u

01.02.03

elämäni yks ikimuistosimmista päivistä. ja ei, ei oo hyvä muisto.
sillo iskä lähti taivaasee, enkeleiden luokse.
olin 8-vuotias, mut muistan monia asioita päivästä silti, kuin eilisen.
tosta päivästä on nyt yheksän vuotta.
kaipaan hirrrmu paljon iskää takasin.
onneks on kuvia muistona, koska on kuitenki hetkiä jota en muista siitä ajasta ku mulla oli isä.
oon oppinu elämää asian kanssa, mut kyllä tietyt sanat ja asiat saa mut silti herkistymää.
ja ehkä se on ihan normaalia.
ton päivän jälkee oon kunnioittanu perhettä enemmän ku ennen sitä.
ja kun kysytään lapsuudesta, mulla oli ehkä maailman paras lapsuus.
kaikki oli hyvin, matkusteltiin, rakennettiin omakotitalo.
kaipaan tätä kaikkea.

ja ehkä eniten sitä tärkeintä, omaa isää.
te, joilla on perheenjäsenet kaikki vielä tallella, viettäkää niiden kanssa paljon aikaa, kertokaa että rakastatte. mä en montaa asiaa osaa keksiä mikä olis tärkeämpää ku perhe.




2 kommenttia:

  1. voi, tiedän miltä susta tuntuu. meinas kyyneleet tulla ku luin tota. mun vaari kuoli kolme vuotta sitten ja se oli mun elämässä kaikkein tärkeintä. sen kuoleman jälkeen sairastuin masennukseen ja joka päivä vaari on ensimmäinen ja viimeinen ajatus :(

    olis kiva jos kävisit kurkkaan mun blogin :)
    http://u-nfabulous.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onneks asian kanssa vuosien saatossa oppii elämään, vaikka se tärkein henkilö onki mielessä aamusin ja iltasin, sekä päivällä:) koita pärjäillä!

      p.s. anteeks, vähä myöhässä tuli tää vastaus:s

      Poista